Singaporen taistelu
Wikipedia
| Singaporen taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa | |||||||
 |
|||||||
|
|||||||
| Taistelijat | |||||||
| Japani | Liittoutuneet | ||||||
| Komentajat | |||||||
| Tomoyuki Yamashita | Arthur Percival | ||||||
| Vahvuudet | |||||||
| 30 000 | 85 000 [1] | ||||||
| Tappiot | |||||||
| alle 10 000 | Kaikki joko kaatuvat tai vangitaan | ||||||
Singaporen taistelu oli yksi monista taisteluista Tyynenmeren sodassa. Taistelussa japanilaiset valloittivat Singaporen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Taustaa
8. joulukuuta 1941 japanilainen 100 000 sotilaan 25.Armeija nousi maihin pohjoisessa Malesiassa. Armeijaa komensi kenraaliluutnantti Tomoyuki Yamashita. Puolustuksesta vastasi kenraaliluutnantti Arthur Percivalin 100 000 miestä, jotka koostuivat briteistä, australialaisista ja intialaisista sotilaista. Joukkojen tehtävä oli puolustaa Singaporen laivastotukikohtaa. Japanilaiset löivät nopeasti Pohjois-Malesian heikot brittivoimat ja aloittivat etenemisensä kohti etelää. Britannian taistelulaiva Prince of Wales ja taisteluristeilijä Repulse yrittivät iskeä japanilaisten maihinnousulaivojen kimppuun, mutta japanilaisten lentokoneet huomasivat ne ja 10. joulukuuta ne upotettiin pommeilla ja torpedoilla. Lukuun ottamatta kolmea USA:n lentotulialusta, ei nyt liittoutuneilla ollut suuria sotalaivoja Tyynenmeren alueella. Se merkitsi myös sitä, ettei Singaporella ollut merkittäviä merivoimia suojanaan.
Japanilaisten eteneminen jatkui joulukuun ajan. Liittoutuneiden taistelumoraali laski sitä mukaa. Tammikuuhun 1942 mennessä brittien ja kansainyhteisön armeija oli enää 40 kilometrin päässä Singaporesta. Japanilaiset murskasivat jälleen liittoutuneiden puolustuksen ja britit vetäytyivät suoraan Singaporeen ylittäen Johorensalmen ja tuhoten mennessään maantien.
[muokkaa] Taistelu
Percival ei osanut olla varma, mistä suunnasta japanilaiset hyökkäisivät ja siksi hajotti armeijansa harvakseen pitkin Singaporen pohjoisrannikkoa. Heikoin kohta tuli 22.Australialaisen prikaatin lohkolle mangroverämeiden kohdalle. Juuri täällä japanilaiset aloittivat hyökkäyksensä 8. helmikuuta. Tällä suunalla oli kolme australialaista pataljoonaa vastassa 16 japanilaista pataljoonaa. Lopulta japanilaiset saivat sillanpääaseman saarelle.
Japanilaiset saivat ilmaherruuden. Pommitukset toivat myös ankaran takaiskun, koska tuhoutuneista öljysäiliöistä valui palavaa öljyä polttaen maihinnousevia japanilaisia. Vielä tässä vaiheessa sillanpää oli pidetty kurissa. Silloin muuan brittikomentaja Bennet lähetti joukoilleen viestin, että Percival olisi päättänyt vetää joukkonsa puolustukseen etelämmäksi. Liittotuneet vetäytyivät ja japanilaiset valloittivat suuremman osan saarta. Ankaria taisteluja syntyi vesisäiliöistä ja kaupungin pohjoispäädystä. Lopulta vesisäiliöt menetettiin ja liittoutuneet saarrettiin kaupunkiin.
Paniikki valtasi kaupungin. Kaduilla jotkut australialaiset sotilaat ryhtyivät juopottelemaan ja rosvoamaan. Siviilejä alettiin evakuoida. Churchill oli käskenyt Percivalia taistelemaan viimeiseen asti, mutta vesisäiliöiden menettämisen johdosta hän päätti lähestyä japanilaisia aselepolipun kanssa. Oli 14. helmikuuta. Japanilaiset olivat kärsineet raskaita tappioita ja olivat jo valmiita luovuttamaan, mutta Percivalin heikkous kannusti heitä jatkamaan. Lopulta Percival antautui ehdoitta 15. helmikuuta 1942. Singaporen taistelu oli ohi.
[muokkaa] Jälkinäytös
Percivalin antautuminen oli sotilaallinen katastrofi. Se tuomitsi kymmeniä tuhansia brittisotilaita japanilaisten sotavankeuteen. Singaporen menetys oli myös Britannian yksi mustimmista hetkistä toisessa maailmansodassa. Britit tekivät puolustuksessa lähes kaikki mahdolliset virheet, mm. rannikkolinnakkeet eivät pystyneet ampumaan lainkaan mantereelle päin, vaikka vihollinen tuli juuri sieltä. Myös se seikka, että japanilaiset voisivat kiertää brittien asemat soiden läpi jätettiin huomioimatta. Oli myös huolimatonta lähettää uusi taistelulaiva ilman ilmatukea taistelualueelle. Briteillä oli lukumääräinen ylivoima ja huolto kunnossa, toisin kuin japanilaisilla, joiden oli määrä hankkia täydennykset viholliselta. Sen saama maine siirtomaa-ajoilta oli nyt mennyttä.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Kirjalähteet
Tim Newark: 50 taistelua, jotka muuttivat maailmaa. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6139-2.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Shaw Antony:"Toinen maailmansota", sivut 77-78, Gummerus, 2003
