Oiva Lehto
Wikipedia
Oiva Lehto (1915 – ?) oli suomalainen kommunistipoliitikko, joka toimi Suomen kommunistisen puolueen eri johtotehtävissä 1940-luvulta 1980-luvulle. Lehto oli SKP:n varapuheenjohtaja vuodet 1963–1966. 1970-luvulla hän oli puolueen "taistolaisen" opposition johtajia ja poliittisen toimikunnan jäsen.
Turkulainen kommunistinuori Oiva Lehto sai ensimmäisen syytteensä poliittisesta toiminnasta jo 1932, mutta hän välttyi tuolloin tuomiolta ollessaan alaikäinen. Lehto liittyi SKP:hen vuonna 1934. Sota-ajan hän vietti vankilassa turvasäilössä. Vapauduttuaan 1944 Lehto ryhtyi organisoimaan puolueensa toimintaa Turussa ja Lapissa. Vuonna 1947 hänet valittiin SKP:n Turun piirisihteeriksi.[1]
Turun piirijärjestöä johtaessaan (1947–1956) Lehto ajautui helposti konflikteihin rivikommunistien kanssa. Puolueen "kovanaamalla" oli esimerkiksi taipumus löytää "kavaltajia" omiensa joukosta usein. Hän oli kuitenkin puheenjohtaja Aimo Aaltosen luottomies, joka sai puutteistaan huolimatta tärkeitä tehtäviä. Lehto valittiin SKP:n maaseutusihteeriksi 1956 ja varapuheenjohtajaksi 1963. Edustajakokouksessa 1966 epäsuosioon joutunut kaksikko sai kuitenkin lähteä eikä Lehtoa valittu edes keskuskomitean jäseneksi.[1]
Lehto oli SKP:n opposition tärkeimpiä johtajia syrjäyttämisestään lähtien. Maaseutusihteerin tehtävissä jatkanut Lehto aloitti vastatoimenpiteet yhdessä Aaltosen, Lars Junttilan ja Urho Jokisen kanssa. Hän onnistui turvaamaan esimerkiksi Turun piirijärjestön pysymisen opposition käsissä. SKP:n osapuolisopimuksessa 1970 Lehto nostettiin takaisin puoluejohtoon ja hän kuului poliittiseen toimikuntaan opposition edustajana koko 1970-luvun.[1] Lehto kuului samanaikaisesti myös Tiedonantaja-yhdistyksen johtoon. Lehto jäi eläkkeelle 19. edustajakokouksessa 1981.
