Oikeusturva
Wikipedia
Oikeusturva tarkoittaa niitä tehokkaita keinoja, joilla henkilö pääsee oikeuksiinsa. Oikeusturvan heikkous voi siten liittyä laissa taattujen oikeuksien vähäisyyteen, keinojen huonouteen taikka keinojen tehottomuuteen. Oikeuturvakeinojen huonous voi liittyä oikeudellisen avun puutteeseen taikka alan toimijoiden, esimerkiksi tuomarin, heikkoon ammattitaitoon taikka muutoksenhakukeinojen puutteeseen. Keinojen tehottomuus voi liittyä esimerkiksi niiden kalleuteen taikka pitkään ajalliseen kestoon.
Suppeassa merkityksessä oikeusturvalla tarkoitetaan oikeutta saada asiansa käsitellyksi oikeudenmukaisesti tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Kaikkien tuomioistuinten tehtävä on toteuttaa oikeusturvaa. Oikeusturvan lisäksi tuomioistuinten on otettava huomioon oikeusvarmuus eli ratkaisujensa ennustettavuus.
Suomessa oikeusturva määritellään perustuslaissa. Se on 21 §:ssä säädetty subjektiivinen oikeus, se siis ei ole viranomaisen harkinnan varassa. Perustuslain 3 §:n mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
