Musonius Rufus

Wikipedia

Musonius Rufus (s. n. 20-30 - k. ennen 98) oli ensimmäisellä vuosisadalla vaikuttanut roomalainen stoalaiseen koulukuntaan kuulunut filosofi.

[muokkaa] Elämäkerta

Musonius oli kotoisin Volsiniista, Etruriasta. Roomassa hän joutui eettisten opetustensa vuoksi keisari Neron asettamaan pannaan, ja hänet karkotettiin Gyaruksen saarelle. Tekaistun syytteen perusteella hän oli osallistunut Pison salaliittoon Neroa vastaan. Hän palasi Roomaan keisari Galban aikana.

Musonius oli Vitelliuksen ja Vespasianuksen ystävä. Hän rohkeni esittää syytteet P. Egnatius Celeriä, toista stoalaista filosofia, vastaan. Tämän todistuksen perusteella oli tuomittu kuolemaan hänen suojelijansa ja oppilaansa Barea Soranus. Musonius teki myös kaikkensa saarnatessaan rauhaa ja hyvää tahtoa Vespasianuksen sotilaille. Häntä kunnioitettiin niin paljon, että Vespasianus teki hänen kohdallaan poikkeuksen karkottaesaan kaikki muut filosofit Roomasta.

Musoniuksen kuoleman tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä. Tiedetään vain, että hän ei elänyt enää keisari Trajanuksen aikana.

[muokkaa] Filosofia

Tunnetumpi stoalainen filosofi Epiktetos oli Musoniuksen oppilas. Musoniuksen filosofia oli melko identtistä Epiktetoksen filosofian kanssa. Se oli ensi sijassa hyvin käytännönläheistä. Hän ei hylännyt logiikkaa ja fysiikkaa aivan täysin, mutta opetti, että hyve on ihmisten elämän ainoa oikea päämäärä. Tämä hyve ei ole mikään määrätty asia tai teoria, vaan käytännöllistä, elävää todellisuutta. Se on identtinen filosofian kanssa sanan varsinaisessa merkityksessä, ja niin todella hyvä ihminen on myös todellinen filosofi.

Historiallisen tietosanakirjan Sudan mukaan Musonius kirjoitti lukuisia teoksia. Näihin kuuluu muun muassa joukko Apollonios Tyanalaiselle kirjoitettuja kirjeitä. Osa kirjeistä on kuitenkin todennäköisesti epäaitoja. Claudius Pollio kokosi hänen näkemyksiään ja kirjoitti teoksen, josta Stobaios hankki Musoniusta koskevat tietonsa.