Lintujen talviruokinta

Wikipedia

Lintujen talviruokinnan tarkoitus on turvata lintulajien selviytymistä ja pysymistä alueella talven yli.

Sisällysluettelo 1 Ruokintatavat 2 Yleisimmät linnunruuat 3 Pihapiirin ruokintapaikoilla käyviä lintuja 4 Pikkulintujen talviruokinnan seurauksia 5 Riistalintujen talviruokinta 6 Muiden lintujen ruokinta 7 Lähteet

[muokkaa] Ruokintatavat

Sakari Topelius kehotti jo 1870-luvulla ruokkimaan lintuja ja antoi ohjeita lintulautojen rakentamiseksi. Aikanaan lintuja varten vietiin metsään myös eläinten raatoja, sittemmin haaskaruokinta on jäänyt käyttöön lähinnä kotkia varten. 1910-luvulla käytettiin jonkin verran ruokapulloja. Ne täytettiin siemenillä ja käännettiin ylösalaisin, niin että linnut söivät siemeniä korkin rei'istä. Myös lyhde on vanha tapa ruokkia lintuja. Nykyään ruokintaa varten on saatavilla paitsi lintulautoja, myös ruokinta-automaatteja. Ruokintapullot olivat automaattien edeltäjiä, lintulautojen edeltäjiä taas ruokintaseimet ja -säiliöt. Ruokintakatoksia esiteltiin lintuja varten 1900-luvun alussa. Ruokintapalikka taas valmistettiin puusta, johon kairattiin reikiä alekkain siemeniä varten. Ruokapuu on luonnonmukaisin mutta harvoin käytetty lintujen ruokintatapa: sula ruokaseos kaadetaan puun oksille, josta linnut sen nokkivat. Automaatit antavat linnuille siemeniä sitä mukaa kun linnut niitä kuluttavat. Ne ehkäisevät sairauksien (kuten salmonellan) leviämistä, koska linnut eivät pääs ulostamaan ravinnon päälle.

[muokkaa] Yleisimmät linnunruuat

Ruokintapaikalla voidaan tarjota talipalloja (muoviverkko irrotettuna), sianihraa eli läskiä, erilaisia siemeniä (kuten kauraa, auringonkukansiemeniä, murskattua maapähkinää, hampunsiemeniä tai rypsinsiemeniä), omenoita, rusinoita tai marjoja. Linnuille ei pidä tarjota pilaantunutta, suolaista, vettynyttä tai jauhemaista ruokaa.^[1] Pihapiirin talvilinnut voivat runsaana esiintyessään syödä yhdessä talvessa talipallojen ja läskin lisäksi jopa useita kymmeniä kiloja auringonkukansiemeniä. Ne ovat monien lintujen suosikkiruokalaji, jota voi tarjota sellaisenaan tai rasvaan sekoitettuna. Sadassa grammassa siemeniä on energiaa noin 3200 kJ eli ne ovat hyvin ravitsevia. Maapähkinä on ehkä jopa suositumpi, siinä on energiaa 2300 kJ/100 g. Vieläkin energiapitoisempia ovat kuitenkin rasvat, sianihrassa energiaa on lähes 4000 kJ/100 g. Kauran energiapitoisuuus on pieni, vain noin 1600 kJ/100g, ja se ei siksi yksinään ole paras mahdollinen pikkulintujen talviruoka.

[muokkaa] Pihapiirin ruokintapaikoilla käyviä lintuja

Suomessa runsasluikimpia ruokintapaikkojen lintuvieraita ovat talitiainen, hömötiainen, sinitiainen, töyhtötiainen sekä punatulkku ja viherpeippo. Kaupunkien ruokintapaikoilla on taas varpunen tavallisin vierailija. Myös monet muut lajit voivat käydä talven aikana ruokintapaikalla.^[2] Käpytikka ja tilhi ovat tavallisimmat isokokoiset linnut ruokintapaikalla, samoin kuin harakka. Muutamat petolinnut voivat käydä saalistamassa ruokintapaikoilla, esimerkiksi varpus- ja kanahaukka sekä varpuspöllö.^[3] Nisäkäsvieraista tavallisimpia ovat jäniseläimet, orava, myyrät, hiiret ja rotta sekä kissat. Jälkimmäisiä varten ruokapisteelle voidaan tehdä alassuin oleva kartiomainen kiipelyeste pellistä tai muovista. Jos halutaan säästää ruuat vain pikkulinnuille, ruokintapisteen voi myös ympäröidä verkkoaidalla.

[muokkaa] Pikkulintujen talviruokinnan seurauksia

Jos lintujen talviruokintaan ryhdytään, ruokintaa tulisi jatkaa koko talven. Linnut tottuvat löytämään syötävää ja jos ruokintapaikan ravinto loppuu kesken talven, linnut eivät ehkä löydä enää tarpeellista ravintoa muualta. Lintujen talviruokinta parantaa lintujen mahdollisuuksia selvitä hengissä talven yli. Ruokinnan ansiosta monien lintujen talvi- ja pesimäkannat ovat kasvaneet Suomessa huomattavasti. Eniten ovat lisääntyneet viherpeippo ja sinitiainen, myös monet siemensyöjälinnut ovat runsastuneet. Merkittävä osa näistä linnuista on talvisin riippuvaisia ihmisen tarjoamasta ravinnosta. ^{[4] [5]} Ruokinnan ansiosta osittaismuuttavista linnuista entistä suurempi osa jää viettämään talvea Suomeen ja keskittyy ruokintapaikkojen läheisyyteen.^[4] Ruokinnalla myös saadaan pikkulintuja piristämään pihapiiriä. Kuitenkin kerrostalojen asukkaat riitelevät joskus ruokinnasta, varsinkin jos se tapahtuu ikkunalaudalta tai parvekkeelta, koska lintujen ulosteet voivat sotkea seiniä ja parvekkeita. Lintujen talviruokinnan kieltämisestä on keväällä 2006 ollut keskustelua Suomessa, koska sen väitetään edistävän lintuinfluenssan leviämistä^lähde?. Lintujen talviruokintaa voi kuitenkin harrastaa kuten ennenkin, kunhan ruokintapaikan hygieniasta huolehditaan.^[6]

[muokkaa] Riistalintujen talviruokinta

Riistalintujen talviruokinta on metsästykseen liittyvää riistanhoitotyötä. Tavallisin ruokittava lintu on teeri, jolle tehdään ruokinta-automaatti viljaa ja joskus marjojakin varten. Teeret totutetaan usein ensin ruokailuun soidinpaikkojen lähettyville viedyillä lyhteillä tai muilla ruuilla ennen ruoka-automaatin rakentamista. Viljaa teeri käyttää noin 100 grammaa päivässä. Koska automaatilla käyvät myös monet muut linnut, yhtä ruokittavaa teertä kohti voi kulua viitisen kiloa ruokaa kuukaudessa. Metson ruokintaa vaikeuttaa, etteivät ne kokoonnu ruokintapaikoille isoina parvina kuten teeret. Ne myös häiriintyvät helposti, ja siksi useampia ruokintapisteitä voi sijoittaa samalle alueelle, niin että linnut voivat vaihtaa tarvittaessa paikkaa helposti. Pyy on hankala ruokittava, koska aina yksi lintupari esiintyy useamman hehtaarin alueella. Pyyn ruokinta kannattaa käytännössä järjestää muiden riistalintujen ruokapaikkojen yhteyteen.

[muokkaa] Muiden lintujen ruokinta

Sorsalintuja ruokitaan talvella erityisesti kaupungeissa, useimmiten leivänmuruilla. Ruokinta perustuu paljon yksittäisten ihmisten tuomisiin, kaupungit puolestaan pyrkivät rajoittamaan ruokintaa tai kieltävätkin sen mm. rottien ja pulujen takia. Avoveteen sorsille voidaan rakentaa talvellakin ruokintalautta, jonne rotilla ei ole pääsyä. Maa- ja merikotkien haaskaruokinta taas perustuu teurastusjätteisiin. Ruokintapaikkojen huolto tehdään yleensä öiseen aikaan, etteivät linnut häiriinny. Kotkien haaskoilla käyviä muita lintuja ovat korppi, varis, tikat sekä haukat. Ruokintapaikkojen välin pitäisi olla tarpeeksi suuri, 20-30 kilometriä ja haaskojen käyttöön tarvitaan maanomistajan ja kunnan eläinlääkärin tai vastaavan lupa. Juuri ennen kuolemaansa lääkityksessä ollut eläintä ei saa käyttää haaskana.

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Birdlife Suomi: Lintujen talviruokinta Birdlife Suomi. Viitattu 27.1.2007.
2. ↑ Risto A. Väisänen: Ruokintapaikkojen lintumäärät talven aikana - 58 lajin yleisyys ja runsaus eri osissa Suomea 1994. Linnut 29. Viitattu 27.1.2007.
3. ↑ Risto A. Väisänen: Talvilintujen ruokintapaikoilla vierailevat petolinnut ja nisäkkäät 1999. Linnut 34. Viitattu 27.1.2007.
4. ↑ ^{4,0 4,1} Risto A. Väisänen: Suomen talvilinnuston 40-vuotismuutokset 1996. Linnut-vuosikirja 1996. Viitattu 27.1.2007.
5. ↑ Risto A. Väisänen: Talvilinnuston pitkäaikaismuutokset Suomen eri osissa 1999. Linnut-vuosikirja 1999. Viitattu 27.1.2007.
6. ↑ Birdlife Suomi: Lintuinfluenssa ja muuttolinnut 18.1.2007. Birdlife Suomi. Viitattu 27.1.2007.

• Aro, S., Lähteenmäki, R. 1997. Talvilintujen ruokinta. Julkaisija: Kirjayhtymä Oy, Helsinki. Painopaikka: Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 87 s. ISBN 951-26-4274-3