Isoroku Yamamoto

Wikipedia

Isoroku Yamamoto (jap. 山本五十六, Yamamoto Isoroku; 4. huhtikuuta 1884 Nagaoka, Japani – 18. huhtikuuta 1943 Bougainvillen alue) oli keisarillisen Japanin laivaston amiraali ja komentaja toisessa maailmansodassa.

Yamamoto valmistui laivastoakatemiasta 1904, minkä jälkeen hän toimi muun muassa sotilasasiamiehenä Yhdysvalloissa ja lentotukialus Akagin päällikkönä. Hän toimi erityisesti laivaston ilmavoimien vahvistamiseksi. Hänestä tuli varameriministeri 1936 ja hän vastusti kolmikantasopimuksen solmimista Saksan ja Italian kanssa, tukien meriministeri Mitsumasa Yonaita.^[1]

Vuonna 1939 hänestä tuli koko laivaston komentaja ja hänet ylennettiin amiraaliksi vuonna 1940. Tyynenmeren sodan alkupuolella Yamamoto vastasi yleisestä strategiasta, johon sisältyi hyökkäys Pearl Harboriin.^[1]

Hän sai surmansa Yhdysvaltojen ilmavoimien väijytyksessä huhtikuussa 1943 ollessaan tarkastamassa eteläisen rintaman tilannetta. Hänen G4M1 Betty -koneensa - jota hän sattumoisin ohjasi itse juuri tuhon tullen - ampui alas Yhdysvaltain armeijan 339.laivueen lentäjä, luutnantti Thomas Lanphier P-38 Lightning -hävittäjällä; toisen saattueeseen kuuluneen koneen, jonka matkassa olivat olleet kontra-amiraali Ugaki ja lippueamiraali Kitamura, ampui alas Lanphierin siipimies, luutnantti Rex Barber. Molemmat alemmat amiraalit pelastuivat pahoja vammoja saaneena, mutta Yamamoto löydettiin kuolleena. Alemmat amiraalit kuolivat alas ammuttuina sodan viimeisenä päivänä yrittämällään kamikaze-lennolla.

Lanphierin voitto jouduttiin virallisesti salaamaan vuoteen 1945 asti, koska hänen veljensä Charles joutui hiukan myöhemmin alas ammuttuna japanilaisten vangiksi ja johto pelkäsi kostotoimia. Charles Lanphier menehtyi kuolioon vankileirissä Rabaulin saarella vain kaksi viikkoa ennen saaren vapautusta ^[2].

Amiraalin ruumis tuhkattiin Bougainvillen saaressa olevassa Kahilin tukikohdassa ja tuhka vietiin Japaniin haudattavaksi.^[3]

Yamamoto ylennettiin postuumisti merivoimissa marsalkkaa vastaavaan laivastoamiraalin arvoon kuolemansa jälkeen.^[1]

Yamamoto oli kiistatta nero; hänen suunnitelmansa olivat epäsovinnaisia ja joskus yliampuviakin - mutta kunhan hänellä oli osaava apusuunnittelija, niistä tuli todella toimivia. Tällaisen miehen hän löysikin helposti: komentaja (sodan jälkeen amiraali) Minoru Genda oli nerokas strategi ja tarkalleen oikea "tasauspyörästö" Yamamoton lennokkaille aivoille; mm. Pearl Harborin hyökkäystä Yamamoto oli suunnitellut niin, etteivät koneet palaisikaan tukialuksille vaan lentäisivät mahdollisimman kaukaa ja laskeutuisivat mereen hyökkäyksen jälkeen, sukellusveneet poimisivat lentäjät talteen; näin ei tarvitsisi vaarantaa liiaksi kallisarvoisia tukialuksia - ja lisäksi amiraali tuumi (merkillisen naiivisti) että ehkäpä amerikkalaiset sen havaitessaan pitäisivät japanilaisia toivottomina vastustajina ja vetäytyisivät sovinnolla vastarintaa tekemättä.

Genda hylkäsi ajatuksen: se olisi hyödytöntä koneiden ja vaikeasti korvattavien lentäjien hukkaa, eikä hän ollut ensinkään vakuuttunut psykologisesta vaikutuksesta: tehokkaampaa hänestä olisi lähettää tukialukset mahdollisimman lähelle vihollista - koska se olisi sellainen uhmanele joka tepsisi!

Gendan ohjauksessa Yamamoton ideakas mieli toimikin hyvin - mutta kun Genda sairastui vakavasti joutuen puhjenneen mahahaavan vuoksi sairaalaan juuri Midwayn taistelun alla, seurasikin vakava tappioiden sarja.

Sen koommin ei Yamamoto saanut otetta sotatoimiin; kaatuessaan tarkastusmatkallaan hänen kerrotaan jo harkinneen sivuun siirtymistä.^[4]

[muokkaa] Lähteet

Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.