Hylättyjen kirkkojen valtaukset
Wikipedia
Hylättyjen kirkkojen valtaukset on Venäjällä yhä voimassa oleva käytäntö.
Kun Neuvostoliiton viimeinen päämies, presidentti ja pääsihteeri Mihail Gorbatšov aloitti uuden Perestroika-ohjelmansa, eräs hyvin tärkeä toimenpide oli lopettaa ortodoksiseen kirkkoon kohdistuneet vainot.
Kun komento muutenkin helpotti joka suhteessa, niin kirkkojen tarve kasvoi. Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatilla ei kuitenkaan ollut varaa kunnostaa kuin rajallinen määrä kirkkoja, joten eräät papit ryhtyivät omatoimisiksi: he etsivät vuosikymmenet hylättyinä tai toisarvoisessa käytössä - kuten varastoina tai jopa huoltoasemina - olleita kirkkoja ja valtasivat ne käyttöönsä. He alkoivat saman tien kunnostaa niitä alkuperäiseen asuunsa, missä työssä kirkkokansa antoi apuaan.
Ateismia kannattavat kommunistibyrokraatit kauhistuivat asiaa, mutta suvaitsevainen pääsihteeri oli lähinnä huvittunut ja antoi ymmärtää, että käytännössä ei olisi mitään pahaa; hän jopa totesi kysyttäessä:
»Raisahan se meidän perheen ateisti on»
- tarkoittaen tällä puolisoaan. Sitä, olisiko hän itse uskovainen, ei pääsihteeri suostunut sanomaan.
Kun Neuvostoliitto kaatui, uusi presidentti Boris Jeltsin, joka oli jo tunnustautunut uskovaiseksi - hän oli ensimmäinen tsaarinajan päättymisen jälkeen Moskovan Kremlin Uspenskin katedraalissa virkaansa siunattu valtionpäämies - teki käytännöstä virallisestikin sallitun. Tosin hän luki kaikille osapuolille tiukan lain: jos joku alkoi kunnostaa kirkkoa omin päin, se tapahtuisi yrittäjien omalla riskillä ja vastuulla - valtio ei puuttuisi asiaan, ja jos haluttiin luovuttaa kirkko patriarkaatin käskyvaltaan, niin sekin sopisi.
Ateisteille meni varoitus, että kiusantekoa kirkkojen kunnostusta vastaan ei suvaittaisi: "puiden laskeminen" eli virkapaikan vaihtuminen hanttityöhön Siperiaan odotti hyvin herkästi jokaista byrokraattia joka edes yrittäisi moista.
Myös nykyinen (2007) presidentti Vladimir Putin uskovaisena miehenä suhtautuu suvaitsevaisesti tähän pohjimmiltaan omavaltaiseen käytäntöön.
Jotkut vallattujen kirkkojen ympärille muodostetut uudet seurakunnat eivät jostain syystä toimi Moskovan patriarkaatin alaisuudessa vaan on liitetty Yhdysvalloissa toimivan Karlovçin synodin alaisuuteen. Tämä kanonisesti epämääräinen yhteisö muodostui vuonna 1918 Jugoslavian Sremski Karlovcissa niistä piispoista, jotka olivat vallankumouksen tullen olleet ulkomailla tai päässeet pakoon Venäjältä. Yhteisö käytti itsestään nimeä "Venäjän kirkko maanpaossa"; sen asemaa ei imikään muu ortodoksinen yhteisö tunnustanut, ennen kuin keväällä 2007 alkanut prosessi tulee liittämään sen Venäjän kirkkoon.
[muokkaa] Lähteet
- http://www.ortodoksi.net
- Laitila - Lahtinen - Suttner: Usko, toivo ja vallankumous
