Herra Lahtinen lähtee lipettiin
Wikipedia
|
|
|
|---|---|
| Ohjaaja | Nyrki Tapiovaara |
| Käsikirjoittaja | Nyrki Tapiovaara, Ralf Parland |
| Tuottaja | Erik Blomberg |
| Säveltäjä | George de Godzinsky |
| Pääosat | Fritz-Hugo Backman Märtha Jaatinen Hertta Leisten Lauri Korpela |
|
|
|
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Elo-Seppo Oy Ab |
| Ensi-ilta | 10. syyskuuta 1939 |
| Kesto | 77 minuuttia |
| Kieli | suomi |
| Ikäraja | Suomessa 15 |
|
|
|
| Elonet | |
Herra Lahtinen lähtee lipettiin (Bättre fly än illa fäkta) on suomalainen elokuva vuodelta 1939. Se perustuu Kjeld Abellin näytelmään Melodia joka katosi. Elokuvan luultiin lopullisesti kadonneen toisen maailmansodan sekasorrossa, kunnes syksyllä 1975 siitä löydettiin neljänkymmenen minuutin pätkä, eli hieman yli puolet. Säilynyt osuus sijoittuu elokuvan keskivaiheille. Elokuvan pääosassa on sanottu olleen koko keskiluokan, jota herra Lahtinen edustaa. Ohjaaja Nyrki Tapiovaaran mukaan Lahtisessa korostuu aikansa keskiluokan häilyvyys, joka kannattaa yhtä intohimoisesti tai intohimottomasti sekä aseistariisuntaa että Suomen puolustuksen vahvistamista. Nämä teemat olivat elokuvan valmistumisen aikaan nousseet hyvinkin korostetusti etualalle. Ohjaajalleen tyypillisesti elokuvassa on pinnan alle kätketty paljon. Vertauskuvallisuus on vahvasti läsnä. Sivuosissa nähdään muun muassa Hugo Hytönen, Otto Noro, Liisa Nevalainen, Jalmari Parikka sekä Henake Schubak katulaulajana.
Herra Lahtinen on kaikin puolin kunnollinen keskiluokkainen konttoristi, pukeutuminen ja käyttäytyminen on hillittyä ja vaimokin on niin sanotusta hyvästä perheestä. Miehen palkkatyö on työpäivän päättymisen, sunnuntain ja palkankorotuksen odottamista. Sunnuntaiden pakollisiin kuvioihin kuuluvat vasikanpaisti, appivanhempien vierailu ja perheriita. Lahtinen kaipaa kuitenkin tasaiseen elämäänsä edes muutaman kumpareen ja ehkä pari laaksoakin. Kevään tullen hän villiintyy nuoren oriin lailla, löytää elämänsä kadotetun sävelen. Kevään mennen Lahtinen palaa kiltisti ruotuun tyyppihyväksytyksi konttoristiksi. Myös rouva Edit Lahtinen alkaa hakea elämänsä kadotettua säveltä. Sen sointeja hän kuulostelee niin tiedemiehen silmälaseista kuin työmiehen työkaluistakin. Työmies suhtautuu Editiin varauksellisesti, mutta pian eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat henkilöt löytävät yhteisen sävelen. Lopussa Lahtisen pariskunta löytää toisensa rakenteilla olevan talon harjalla. Yhteinen melodia alkaa pikku hiljaa soida.
[muokkaa] Lähteet
- Toiviainen, Sakari: Nyrki Tapiovaaran tie; Suomen elokuva-arkisto, Valtion painatuskeskus, Helsinki 1986, ISBN 951-860-115-1
- Elonet
