Elina Vaara
Wikipedia
| Syntynyt: | 29. toukokuuta 1903 Tampere, Suomi |
|---|---|
| Kuollut: | 26. joulukuuta 1980 Helsinki, Suomi |
| Ammatit: | runoilija, satukirjailija, suomentaja |
| Kansallisuus: |  Suomi |
| Kirjallinen liike: | Tulenkantajat |
| Ensiteokset: | Kallio ja meri (1924) |
Elina Vaara, oikealta nimeltään Kerttu Elin Wehmas o.s. Sirén (29. toukokuuta 1903 Tampere – 26. joulukuuta 1980 Helsinki), oli suomalainen runoilija, satukirjailija ja suomentaja. Hän osallistui 1920-luvulla Tulenkantajiksi kutsutun kirjallisen ryhmän toimintaan.
Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Lauri Viljanen (1926). Erottuaan 1930 Vaara avioitui samana vuonna taiteilija Väinö Vormalan (ent. Virtanen) kanssa. Liiton purkauduttua hän avioitui 1937 kirjailija Tatu Vaaskiven kanssa. Vaaskivi kuoli syksyllä 1942. Neljännen avioliittonsa Vaara solmi 1944 taiteilija Aarne Einari Wehmaksen kanssa.
Elina Vaaraa on sanottu unen, lumotun ja romantiikan utuisten maisemien runoilijaksi. Saarenheimon elämäkerta ja syntymän satavuotisjuhlavuosi nostivat Vaaran hetkeksi esiin, mutta muuten Vaara on paljolti jäänyt unohduksiin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuotanto
- Kallio ja meri (1924)
- Satu sydämestä ja auringosta (1925)
- Hopeaviulu (1928)
- Pilven varjo (1930)
- Kohtalon viulu (1933)
- Yön ja auringon kehät (1937)
- Loitsu (1942)
- Huone holvikaaren päällä (1943)
- Äiti ja lapsi (1943)
- Elämän armo (1946)
- Kaupunki ja erämaa (1948)
- Sadunkertoja (1954)
- Salaisuuksien talo (1955)
- Valikoima runoja (1958)
- Valitut runot (1959)
- Mimerkki (1963)
- Lokikirja (1965)
- Suru (1980)
[muokkaa] Mukana antologioissa
- Kolme, 1930 (Katri Valan ja Katri Suorannan kanssa)
[muokkaa] Käännöksiä
- Torquato Tasso, Vapautettu Jerusalem, 1954
- Dante, Jumalainen näytelmä, 1963
- Francesco Petrarca, Sonetteja Lauralle, 1966
[muokkaa] Palkinnot
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1928, 1930, 1933
- Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 1948
- Pro Finlandia -mitali 1959
- Aleksis Kiven palkinto 1968.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kerttu Saarenheimo: Elina Vaara. Lumotusta prinsessasta itkuvirsien laulajaksi, SKS 2001
